Kymmenen vuotta sitten pidettyyn koulun 90-vuotisjuhlaan laadin historiikin käyttäen hyväkseni opettaja Matti Haaparannan koulun 50-vuotisjuhlaan kirjoittamaa historiikkia sekä Jalonojan kansakoulun johtokunnan pitkäaikaisen pj Väinö Seppälän laatimia muistelmia. 

Otan niistä esille vain olennaisimmat asiat keskittyen pääasiassa viimeiseen kymmenvuotiskauteen.

11.11.1901 päätettiin yksimielisesti perustaa Jalonojan kylään uusi suomenkielinen kansakoulu avattavaksi syksyllä 1902. Pientenlasten koulu alkoi 25. elokuuta päättyen jo noin kuukautta myöhemmin, oppilaita oli 31. Koulutyö yläkoulun kolmella osastolla alkoi 29.9. oppilasmäärän ollessa 45. Vuoden kuluttua eli vuonna 1903 oli koulussa täydet neljä osastoa ja yläkouluun ilmoittautui oppilaita 42. Kauko Knuutila oli koulun ensimmäinen opettaja, toiseksi opettajaksi v. 1904 otettiin Viivi Liuha ja tyttöjen käsitöitä opetti Rosa Numminen. Oppivelvollisuuttahan ei vielä tuolloin ollut, mutta yleensä kaikki kävivät koulua ainakin jonkun luokan.

kuva v. 1902 rakennetusta koulurakennuksesta

V. 1909 rakennettiin toinen koulurakennus (se sijaitsi v. 1965 rakennetun matalan osan edessä) v. 1902 rakennetun koulurakennuksen lisäksi. 

kuva v. 1909 rakennetusta koulurakennuksesta (vasemmalla)

V. 1924 lakkautettiin nk. pientenlasten koulu, jota oli pidetty syksyisin ennen yläkoulun alkua Puurilassa ja koulun omassa huoneessa, ja perustettiin erityinen alakoulunopettajan virka. Tähän virkaan valittiin Viivi Haapaniemi, joka hoiti sitä 16 vuotta. F. Tiensivulta ostetulle tontille rakennettiin v. 1929 jälleen uusi koulurakennus, jossa pidettiin alakoulua. Tiensivun kouluun valittiin opettajaksi Ellen Perttala, joka hoiti virkaa 42 vuotta. V. 1930 laajennettiin vanhempaa koulurakennusta, urakoitsijana oli Anselm Vahamäki. Sen perusparannus tehtiin samana vuonna, jolloin matala osa rakennettiin eli vuonna 1965.

Ennen vihkiäisjuhlaa purettiin v. 1909 rakennettu koulurakennus tämän ns. uudenpuolen edestä. Koulun oppilasmäärä oli koulun aloittaessa toimintansa sama kuin meidän oppilasmäärämme viime lukuvuotena: 42. Suurimmillaan oppilasmäärä oli 1920-luvun puolivälistä 1960-luvulle asti, ollen suurimmillaan 150 oppilaan hujakoilla v. 1950-luvun puolivälissä. Vähiten oppilaita oli vuosina 1977 ja 1987: vain 18 oppilasta. 1990-luvulla oppilasmäärä kasvoi tasaisesti viimevuotiseen huippulukemaan ollen tällä hetkellä 37. 

1980-luvulla harjoiteltiin uusia tyyppikirjaimia (kouluhallitus vahvisti 11.6.1986 peruskoulun äidinkielen oppimäärään kuuluvat uudet tyyppikirjaimet) ja aloitimme melko tiiviin yhteistyön lähistöllä sijaitsevien muiden kyläkoulujen kanssa. 1980-luvun puolivälissä edellytti silloinen Kokemäen koulutoimenjohtaja Reijo Kivistö kouluilla toimenpiteitä koulun sisäiseksi kehittämiseksi. Jalonojan, Korkeaojan, Lähteenmäen ja Piilijoen kouluista käytettiin nimeä Neljän kopla (JA-KO-LÄ-PI) ja yhdessä sitten kehiteltiin koulujemme toimintaa. Neljän kopla on kutistunut Kolmen koplaksi, sillä Piilijoen koulu lakkautettiin lukuvuoden 1995-1996 jälkeen. Myöskin yhteistyö on kutistunut oppilasmäärien kasvaessa joka koulussa. Ennen oli käytännöllistä kahden koulun pakkautua retkille lähtiessä yhteen linja-autoon, mutta nyt kaikissa kolmessa koulussa on suurin piirtein saman verran oppilaita ja kukin koulu tarvitsee jo oman bussinsa. Joka tapauksessa kokoonnumme edelleen vuosittain pähkäilemään yhteisiä tempauksiamme. Sport Aidit ja kulttuuripäivät ovat historiaa, mutta jokasyksyiset tuloskisat urheillaan edelleen, luontopolkuja tallataan yhdessä ja teatterireissutkin tehdään kimpassa.

Oppivelvollisuuslaki astui voimaan v. 1921 ja vuoteen 1924 asti oli Kauvatsan kouluilla yhteinen johtokunta. Tuolloin valittiin kuitenkin Jalonojan koululle oma johtokunta, jonka jäseniä olivat Väinö Seppälä, F.V. Lehtimäki, Frans Lauren, Anshelm Vahamäki, Vilho Sipi ja Agatius Ellä. V. 1972 johtokunnat lakkautettiin ja kolmisen vuotta koulut toimivat kunnan yhteisen kansakoulujen johtokunnan varassa. Kyttälän koulupiiri liitettiin Jalonojaan v. 1976, jolloin Kokemäellä siirryttiin peruskoulujärjestelmään ja tällöin muodostettiin kouluneuvostoja. Johtokunta -nimikkeellä aloitettiin taas 1985 ja jatkettiin aina vuoden 1993 alkuun asti, jolloin johtokunnat haudattiin ja epävirallisten johtokuntien perustaminen jätettiin koulujen oman aktiivisuuden varaan. Uusien koululakien myötä valtaa käyttivät kunnat keskitetyn hallintamallin sijaan. Useilla kouluilla haluttiin säilyttää vastaavanlainen elin ja niinpä meilläkin, hetkeäkään epäröimättä, perustettiin PJK. PJK on lyhenne sanoista Pro Jalonojan koulu; juhlallisen nimen keksi Ala-Jokimäen Ari. Tuohon aikaan oli pienten koulujen lakkautusbuumi pahimmillaan: ehkä se oli osasyynä nimivalintaan "Jalonojan koulun puolesta". Kirjainyhdistelmä on käynyt kokemäkeläisille jo varsin tutuksi, sillä toimintaa on riittänyt. Sanoisinkin, että PJK on koulumme voimavara. Se on ollut sitä perustamisestaan asti ja se on sitä niin kauan, kuin lapsistaan ja lastensa koulunkäynnistä välittäviä, aktiivisia yhteistyökykyisiä - ja -haluisia vanhempia riittää. Koska PJK:ssa on myös opettajaedustus, välittyy sitä kautta koulun asioita vanhemmille ja koska muut jäsenet ovat kulloistenkin oppilaiden äitejä ja isiä, kulkee informaatio myöskin kodeista kouluun päin. Jäsenyyspesti kestää kerrallaan yhden lukuvuoden, mutta ilokseni totean, että monet mukaan tulleet ovat halunneet olla mukana pidempäänkin. 

Edellisessä peruskoululaissa edellytettiin koulun tukevan koteja niiden kasvatustehtävässä. Nykyinen koululainsäädäntö on ollut voimassa vuoden 1999 alusta. Sen mukaan "opetuksessa tulee olla yhteistyössä kotien kanssa". Meillä yhteistyö on ollut käytäntönä niin kauan kuin muistan (oma muistini ulottuu Jalonojan koulun osalta vuoteen 1980). PJK:ssa mukana olleiden vanhempien työpanoksen lisäksi muidenkin oppilaiden äidit ja isät ovat olleet mukana talkootyyppisissä kokoontumisissamme. Näin huolehditaan kenttäalueen kunnosta, talvisin sen jäädyttämisestä, koulun piha-alueen siisteydestä, luistelukoppi on rakennettu talkoovoimin, TN-tilaa kunnostettu; milloin mitäkin korjataan, saneerataan ja rakennetaan, jotta meillä koululla työskentelevillä olisi paremmat olosuhteet toimia. Virallisissa ja epävirallisissa keskusteluissa on tullut esille koko joukko niitä elämänarvoja, joita täällä oppilaidemme kodeissa arvostetaan ja kunnioitetaan. Hyvät tavat, oikeudenmukaisuus ja välittäminen ovat kärkipäässä. Paitsi että PJK on silta kotien ja koulun välissä, se tukee koulua ja siellä työskenteleviä. 

PJK on monien vanhempainyhdistysten tavoin kerännyt koululle varoja mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Se ei ole kuitenkaan tyytynyt pelkkään varojenkerääjän rooliin, vaan on esim. vuosittaisiin työsuunnitelmiin perehtymällä vaikuttanut syvemminkin koulutyöhön. 

Ensimmäiseen PJK:hon kuuluivat Ari Ala-Jokimäki, Kari Hakuni, Liisa Härkälä, Jorma Jaakkola, Anja Javanainen, Markku Kannisto, Kauko Oksa, Päivi ja Pekka Vahamäki sekä opettajat Pertti Välimäki ja Eeva-Liisa Rantanen. PJK ei enää ollut puoluepoliittisin perustein valittu kokoonpano, vaan mukaan tulivat puhtaasti koulun asioista kiinnostuneet vanhemmat ja opettajat. Jo viimeinen johtokunta ohjasi palkkionsa koulun hyväksi - vuodesta 1993 lopetettiin kokouspalkkiot ja km-korvaukset tällaisille vapaaehtoisuuteen perustuville PJK:n tapaisille elimille kokonaan.

Lukuvuonna 1992-93 Suomi täytti 75 vuotta ja koulumme 90 vuotta. Koulutoimenjohtajana oli Matti Hursti ja koulun 90-vuotisjuhlia valmisteltiin silloisen johtokunnan voimin. Johtokuntaan kuuluivat Liisa Härkälä, Jorma Jaakkola, Lea Massa, Eeva-Liisa Miettinen, Hilkka Nykänen, Hilkka Salmela ja Pertti Välimäki koulunjohtajan toimiessa esittelijänä. Vieraita oli iloiseksi yllätykseksemme enemmän kuin odotimme. Maatalousnaiset keittivät siikasoppaa ja Satakunnan Kansa kirjoitti, että tunnelma oli "leppoisa ja lämmin". Merkillepantavaa on, että vielä tuolloin koululla toimi kaksikin opettajien pitämää harrastekerhoa. Oppilaita oli 22 ja perjantait olivat koko koulun yhteisiä teemapäiviä, johtokunnat lakkautettiin ja PJK syntyi. Ensimmäisenä PJK:n työnäytteenä voi pitää maaliskuussa 1993 järjestettyä talviriehaa. 

Vuotta myöhemmin, lv. 1993-94 oppilaita oli 24 ja uusi lukuvuosi aloitettiin grillaamalla makkaroita! 3.-6.-luokkalaiset viettivät perjantaisin teemapäivää, tutustuimme Egypti-aiheiseen näyttelyyn Tampereella, Jaakkolan Jorma kävi havainnollisesti näyttämässä miten maito muuttuu voiksi, ja pidimme ensimmäiset kevätmarkkinat. Kevätlukukaudella 1994 tehtiin 3.-6.-luokkien oppilaille ensimmäinen koulukiusausta koskeva kysely. Väitän, että tämänkokoisessa yksikössä kiusaamisten ja ylipäätään väärien tekojen jäljille päästään helpommin kuin isommassa porukassa. Siinä auttaa merkittävästi kaikkien koululla työtä tekevien aikuisten sitoutuminen samoihin kasvatuspäämääriin - vanhempien osuutta unohtamatta. Keittäjä-siistijä-talonmies Lea Massa jäi eläkkeelle.

Lukuvuonna 1994-95 oli oppilasmäärämme kasvanut 31:een. Koulutoimenjohtaja vaihtui: Ylöjärvelle Siivikkalan koulun rehtoriksi valitun Matti Hurstin tilalle tuli Terhi Juvela. 

Pertti Välimäki musiikkimiehenä opetti Lähteenmäenkin koulussa musiikkia tunnin viikossa. Eläkkeelle siirtyneen Lea Massan tilalle saatiin Tarja Hakuni, joka hoiti tointa kevätlukukaudella äitiyslomalle jäämiseensä asti. Hänen sijalleen tuli Maija Laine. 1990-luvun alun koko Suomea vaivannut lama vaikutti meihinkin. Koulussa koitettiin tulla mahdollisimman vähällä rahalla toimeen. Kokeilimme mm. neljän päivän etäopetusjaksoa ja koulun omien kerhojen kuihduttua rahapulaan onnistuimme yhteistyössä Kokemäen kansalaisopiston kanssa saamaan koululle Christina Prepulan pitämään taidekerhoa. Meidänkin oppilaittemme kodeissa oli poikkeuksellisen paljon koulunkäyntiä hankaloittavia tekijöitä: vanhempien työttömyyttä, sairautta, alkoholiongelmia, rahavaikeuksia. 1990-luvun puoliväli oli tapahtumarikasta aikaa - tahtoen tai tahtomattamme. Koulumme oli mm. ensimmäistä (ja toistaiseksi viimeistä) kertaa yhdyskuntapalvelua suorittavan henkilön työpaikkana muutaman kuukauden. Ja Mikael Agricolan päivänä keväällä 1995 syttyi tulipalo vanhan koulurakennuksen eteisestä. Monien yhteensattumien seurauksena se havaittiin lähes välittömästi ja aineelliset vahingot jäivät pieniksi. Jokunen kaupungin virkamiehistä ja päättäjistä ei olisi ollut pahoillaan, vaikka tuli olisi hävittänyt Jalonojan kyläkoulun kartalta kokonaan; me täällä työskentelevät tulkitsimme vahinkojen vähäisyyden merkiksi siitä, että meitä tarvitaan edelleenkin. Samaisena vuonna 1995 päätimme Läätin Sarin aloitteesta ottaa pysyväksi tavaksi juhlistaa koulun päättymispäivää myös keväällä. Tähän asti kuusijuhla oli ollut juhlaa kaikkine jouluun liittyvine perinteineen ja kevätlukukauden päätöstilaisuus koululaisjumalanpalvelusta lukuun ottamatta suorastaan arkinen. Kuusijuhlakuviot säilyivät toki ennallaan, mutta lukuvuoden päätöstilaisuutta olemme siitä asti juhlistaneet lipunnostolla ennen kevätjumalanpalvelusta ja koululle palattua jakaneet juhlallisesti todistukset, stipendit ja muut kunnianosoitukset. Poislähteville kuudesluokkalaisille annamme ruusut. 

Seuraavana lukuvuonna 1995-96 oppilaita oli jo 34. Osallistuimme heti koulutyön alettua Tampere-Pori-rata sata vuotta -tapahtumaan, höyryveturi Prinsessan vetämässä juhlajunassa matkustimme Kauvatsalta Poriin. Etäopetusta oli kahden päivän verran ja erityisopettaja piti oman vanhempainillan erityisopetuksessa olleiden oppilaiden vanhemmille. 

Koulu instituutiona oli pysynyt käytännössä omana saarekkeenaan tavallaan erillään muusta yhteiskunnasta aina viime vuosikymmeniin saakka; muutos avoimempaan suuntaan on vasta 1900-luvun lopun todellisuutta. Yhteiskunnallinen tilivelvollisuus koskee myös koulua. Opetusneuvos Jussi Pihkala haastoi kymmenen vuoden takaisessa juhlapuheessaan kaikki mukana olijat arvioimaan koulun tehtäviä uudelleen. Tämän päivän kouluterminologian yksi käytetyimpiä sanoja on arviointi. On itsearviointia ja toisten suorittamaa arviointia. Arvioidaan mitä moninaisimpia asioita mitä moninaisimmilla tavoilla. Kaiken arvioinnin tavoitteenahan on yrittää löytää keinoja, joilla arvioitavaa kohdetta voitaisiin kehittää. Näissä merkeissä tiedustelimme ensi kertaa kirjallisesti jo vuoden 1995 syksyllä kotien mielikuvia koulustamme - toistimme kyselyn saman lukuvuoden keväällä ja palautteen avulla oli hyvä jatkaa eteenpäin. Koulun tulee olla avoin paikka: mitä enemmän siitä on tietoa, sitä vähemmän siitä on luuloa. Kevätlukukaudella 1996 painoimme ensimmäiset Jalonojan koulun omat paidat PJK:n myötävaikutuksella. Päätin kirjata koulumme toimintaa ja tapahtumia lukuvuoden lopussa todistusten jaon yhteydessä jaettaviin vihkosiin. Tästä syntyi jatkumo: joka lukuvuoden lopussa oppilaamme saavat epävirallisen kertomuksen Jalonojan koulun toiminnasta kuluneena lukuvuotena. Lukuvuosi päättyi vanhan Suomen lipun polttajaisiin.

Lukuvuonna 1996-97 oppilaita oli jo 34. Englantia oli koulullamme vuoden 1981 alusta opettanut Hilkka Keipi, joka siirtyi eläkkeelle helmikuussa 1996. Hänen tilalleen englantia opettamaan olimme saaneet KM Susanna Ruohosen. Lea Massan tilalle keittäjä-siistijä-talonmieheksi valittiin Maija Laine ja koulumme ensimmäiseksi kouluavustajaksi Arto Levomäki. Oppilashuoltoon liittyvät asiat korostuivat ja koulussamme alkoi säännöllisesti kokoontua oppilashuoltotyöryhmä. Syksyllä 1996 laadittiin Vahamäen Pekan aloitteesta anomus Tielaitokselle nopeusrajoituksen alentamiseksi koulun läheisyydessä olevalle tieosuudelle. Tammikuussa 1997 oli rajoituskyltti paikoillaan. Liikenne oli muutenkin tapetilla: Lielahti-Kokemäki-Rauma -junarata sähköistettiin saman vuoden syksyllä ja VR:n edustaja kävi kouluilla kertomassa radan vaaroista. Mauri Heikkinen kävi esittelemässä häkäpönttöautoaan ja hevostietoutta tarjosivat sekä Hakunin Kari että Läätin Jussi: päästiin oikein ratsaillekin. Fil.kand. Leena Aalto-Setälä otti Kokemäen koulutoimenjohtajan viran vastaan 1.6.1997 ja kesällä kokeiltiin koulua turistien majoitustilana.

Lukuvuonna 1997-98 oppilasmäärä lisääntyi jälleen ollen nyt 35. Itsenäisyytemme 80-vuotisjuhlan huomioimme korostamalla kotiseutuun liittyviä asioita. Lukuvuoden alkajaisiksi saimme jälleen kerran vierailla Rauha ja Eino Läätillä poimimassa koululle herukoita ja melkein heti perään kävimme Laihoilla tutustumassa tyrniin ja mustikkapensaaseen. Englantia opetti KM Mari Pitkänen, koulunkäyntiavustajana oli Merja Kinkku alkusyksyn, Ilkka Tamminen jouluun asti ja Milka Kinkku kevätlukukaudella. Kauvatsan WPK:n kanssa tekemästämme yhteistyöstä kertoo mm. se, että harjoittelimme laatimaamme pelastautumissuunnitelman täytäntöönpanoa käytännön harjoituksella 29.4.1998. Suoritimme jälleen koulukiusausta koskevan kyselyn ja osallistuin Kauvatsan Leijonien tukemana Lions Quest-koulutukseen. Koulutus tarjoaa opettajille käytännön eväitä oppilaiden itsetunnon kohottamiseen ja vastuun kantamiseen omista tekemisistään. Anne Eskelinen vieraili Kokemäellä kevätpuolella Yhdessä elämään-projektin merkeissä. Myönteistä asennetta tarvittiinkin, sillä Kokemäen kaupunki lomautti työntekijöitään niin, että Jalonojan koulun opettajien vuoro oli 14.-20.5. ja 22.-27.5.1998. Lomautukseen liittyvät järjestelyt kuormittivat opettajia kaksinverroin. Ensinnäkin piti suunnitella koulun toiminta ja koulupäivät siten, että poissaolevankin opettajan oppilaat saattoivat turvallisesti olla koulussa - pyrkimyksenä vielä opiskelukin. Toisekseen täytyi kodeille ja työnantajalle selvittää koulun toiminta lomautusten ajalta: työjärjestyksen muutokset sekä tiedot poikkeavista opetusryhmäjärjestelyistä.

Syksyllä 1998 oli oppilasmäärä jo 38 ja oppilaat jakaantuivat eri vuosiluokille niin, että yläluokkien opettajan oppilasmäärä olisi ollut alaluokkien opettajan oppilasmäärään verrattuna suhteettoman suuri, joten opetusryhmiä muutettiin radikaalisti. Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden yhteyteen liitettiin vielä kolmannenkin luokan oppilaat ja näin ollen yläluokkien opettajan opetettavaksi jäivät luokkien 4-6 oppilaat. Koska oppisisältö alkuopetuksessa poikkeaa kolmannen luokan oppisisällöstä merkittävästi, oli luovuttava käyttämästäni eheyttävästä opetustavasta ja siirryttävä perinteisempään ainejakoiseen työjärjestykseen. Itse koen eheyttämisen nimenomaan alkuopetuksessa mitä mainioimpana työtapana - miksei myös isompien oppilaiden ollessa kyseessä; käytännön ongelmia syntyy silloin, kun kyseistä oppilasryhmää opettaa useampi eri opettaja. Pedagogisesti ajatellen alkuopetus on aivan oma lukunsa, mutta kyläkoulussa on totuttu mukautumaan ja tekemään kompromisseja. Anne Eskelisen vierailu edellisenä kevättalvena poiki sen, että omat vanhempamme kutsuivat muiden koulujen vanh.yhdistysten edustajat Jalonojalle 24.11.1998. Vireitten vanhempien ansiosta kaikille Kokemäen kouluille saatiin yhteiset hyvän käyttäytymisen säännöt. Maija Laine ja Sari Lääti pitivät talkooperiaatteella Askartelu ja käden taidot -kerhoa ja Jalonojan koululaiset myivät ensi kerran itse piirtämiään joulukortteja, kiitos Timo Simula Oy:n sponsoroinnin. Mari Pitkänen jäi englannin opetuksesta äitiyslomalle ja sijaiseksi saatiin opiskelujensa loppusuoralla oleva Merja Salo. Koulunkäyntiavustajana oli ensin Milka Kinkku, sitten Mika Koiranen talvilomaan asti ja loppukevään Leena Naskali.

Lukuvuoden 1999-2000 aluksi vierailimme Kuoppalan kotiseutumuseossa. Englantia opetti Marjo Suosalo, jonka koiraharrastus poiki meille syksyllä järjestetyn Match Shown Kauvatsa tutuksi-päivänä. Koulunkäyntiavustajana oli Leena Naskali marraskuun loppupuolelle, Minna Virtanen siitä maaliskuun alkupuolelle ja Merja Kinkku helmikuun alusta lukukauden loppuun asti. Marraskuussa raumalainen vanhempi rikoskonstaapeli Hannu Jore kävi puhumassa päiväsaikaan oppilaille huumeitten vaarallisuudesta, illalla valistettiin vanhempia. Toukokuussa pyöräiltiin perhekunnittain Kärjenkalliolle ja vanhemmille esiteltiin uudet arviointiperusteet, joita käytettiin jo kevätarvioinnissa.

Lukuvuonna 2000-2001 oppilaita oli 36, Äetsän jousiampujat esittelivät harrastustaan lukuvuoden alkajaisiksi, englantia opetti Minna Mikkola ja koulutyöntekijänä aloitti Minna Virtanen. Koulunkäyntiavustaja Merja Kinkun pesti päättyi lokakuun alussa, mutta jo elokuun puolella uudeksi koulunkäyntiavustajaksi saatiin Krista Tero. Lukuvuoden erityistavoitteena oli saada kaikki kodit ymmärtämään oma kasvatusvastuunsa. Keväällä 2001 opetushallitus määräsi, että "opetussuunnitelmaan on laadittava kuvaus siitä, miten Euroopan unionin yhteisvaluutan, euron, käyttöä ja vaikutuksia käsitellään eri oppiaineissa". Muutettu ops tuli ottaa käyttöön viimeistään 1.8.2001.

Ensimmäisten esikoululaisten aloitettua koulunkäyntinsä meidän koulussamme vuosi sitten lukuvuonna 2001-2002 aloitti alkuopettajan apuna koulunkäyntiavustaja Tarja Kannisto. Sekä Krista että Tarja pätevöityvät työnsä ohella oppisopimuskoulutuksessa koulunkäyntiavustajiksi. Pitkäaikainen (15 vuotta) työtoverini luokanopettaja ja ATK-osaaja Pertti Välimäki siirtyi Korkeaojan koulun opettajaksi ja uudeksi luokanopettajaksi valittiin KM Maarit Junkkala. Itse olin siihen asti opettanut pienimpiä koululaisia, mutta nyt esikoululaisten tullessa heitä ja 1-2 -luokkalaisia ryhtyi opettamaan alkuopetukseen erikoistunut Maarit, jolla on myös lastentarhanopettajan pätevyys. Minulle jäivät luokat 3-6, joita opetti myöskin Minna Mikkola tuntiopettajana. Kymmenen eskarilaista kasvatti oppilasmäärämme niin suureksi, että sen myötä lisääntyi myöskin tuntikehyksemme, mikä puolestaan mahdollisti tarkoituksenmukaiset opetusryhmät. Niinpä saimme tuntiopettajat myöskin käsitöihin: tekstiilityötä ja uskontoa opetti luokanopettaja Marja Lahtinen ja teknistä työtä Seppo Prepula, joka jatkaa samassa työssä myös alkaneena lukuvuotena.

Oppilasmäärämme on nyt lukuvuoden 2002-2003 alkaessa 37. Vakinaisen opettajakunnan määräksi näyttää vakiintuneen (vuodesta 1970) kaksi; oppilasmäärästä ja opetettavista aineista riippuen saamme tuntiopettajia. Maarit Junkkala on tämän vuoden hoitovapaalla, hänen sijaisenaan on KM Susanna Sillanpää, joka hoiti englanninopetuksemme kevätlukukaudella 1996 ja lukuvuoden 1996-97. Alkuopettaja on tästä koulusta käynyt koulutulokkaiden kodeissa syksyisin kahdenkymmenen vuoden ajan, ylempien luokkien opettaja on tavannut oppilaiden vanhempia muulla tavoin - viime lukuvuonna aloitin ylemmillä luokilla nk. vanhempainvartit. Panostamme kotien kanssa tehtävään yhteistyöhön, koska mielestämme vain sitä kautta aikaansaatu luottamus puolin ja toisin kantaa lapsen koulutyötä. Koulukyydeistämme on huolehtinut kaiken aikaa menestyksekkäästi Reijo Nieminen, kyyditettävien määrä on vaihdellut 6-11. Kouluterveydenhoitajana on Mirva Alitalo ja pitkäaikaisena kiertävänä talonmiehenä Sakari Kuhalainen. Erityisopettajana kiertää Matti Jaakkola ja viime lukuvuonna aloitti kiertävänä erityislastentarhanopettajana Päivi Kuromaa, joka tuurasi meillä loppukevään 2002 äitiyslomalle jäänyttä Maarit Junkkalaa. Koulutyöntekijänä jatkaa Minna Virtanen.
Kymmenen vuotta olemme kirjanneet koulun rakennus- ja investointiesityksiin koulun katon ja ulkovuorin uusimisen ja maalauksen. Sitkeys kantaa hedelmää: tänä syksynä on ryhdytty työhön! Oma porakaivo koululle rakennettiin kymmenen vuotta sitten, mutta viime vuosikymmenen lopussa koulukin liitettiin kunnan vesijohtoverkkoon. 

Yleisin koulutyyppi Suomessa on tälläkin hetkellä kaksiopettajainen kyläkoulu. Muutama vuosi sitten tehtiin laskelmia omankin koulumme osalta ja laskelmat osoittivat kyläkoulumme pidon taloudellisesti(kin) kannattavaksi. Itseasiassa koulumme oli pitkään Kokemäen kaupungin halvimmalla pyöritettäviä peruskouluja. KM Kaisu Salmi on kyläkouluja käsittelevässä pro gradussaan luonnehtinut kyläkoulun opettajan työtä vaativaksi mm. yhdysluokkaopetuksen vuoksi. Yhdysluokka on parhaimmillaan kuitenkin kasvatuksellisesti tärkeä. Lapsen kasvun tukeminen onnistuu siitäkin syystä, että opettaja yleensä tuntee lapsen historian ja voi täten räätälöidä yksilöllisesti lapsen opetusta. Ennen vanhaan oltiin huolestuneita liian aroista ja ujoista lapsista - tällä hetkellä huolen aiheena ovat ylivilkkaat, keskittymiskyvyttömät oppilaat. Olisi syytä pitää mielessä, että tuloshakuisessa, uusliberalistisessa yhteiskunnassamme markkinavoimien määrätessä tärkein on kuitenkin ihminen. Nykyinen perusopetuslainsäädäntö korostaa turvallisuutta: tämänkokoinen yksikkö jos mikään antaa lapselle juuri sitä. 

Koulu- ja ammattikasvatushallitus muuttuivat opetushallitukseksi 1.4.1991 ja opetushallituksen tiedotteet painottuivat tavalla tai toisella tietoyhteiskuntaan ja tietotekniikkaan koko 90-luvun. 1990-luvun alussa ja lopussa saatiin uudet koululait, opetussuunnitelmia on muutettu ja riepoteltu, paraikaa valmistellaan uusia opetussuunnitelmia, joiden on määrä olla valmiina lopullisesti vuoteen 2006 mennessä. Tyyppikirjaimet ja -numerot uudistuvat. Postmodernille ajallemme tyypillistä on muutos: mikään ei ole yhtä pysyvää kuin se. Siksi haluamme opettaa ja kasvattaa oppilaamme selviytymään muutosten kourissa: vahvistaa heidän itsetuntonsa kohtaamaan vaikeudet ja esteet sekä selviytymään niistä. Koulumme ohjenuorana on toimivuus ja toiminnallisuus. Toimivuus tarkoittaa sitä, että pyrimme järjestämään koulun fyysiset tilat tarkoituksenmukaisiksi kulloisillekin toiminnoille. Toiminnallisuus puolestaan sitä, että oppiminen tapahtuu useamman aistin kautta ja että oppia voi kaikkialla. Siitä osoituksena ovat vuosittain toistuvat tuloskisat, luontopolut, teatterikäynnit, tervehdyskäynnit Ilolan vanhainkotiin, pyöräretket, hiihtoretket, lasketteluretket ja opintoretket. Vähintään yhtä tärkeä kuin tulos, on itse prosessi. Poimimme marjoja, vietämme sanoma- ja aikakauslehtipäiviä, osallistumme energiansäästöviikkoon, juhlimme pikkujoulua, joulua ja vappua. Olemme viettäneet Kevätmarkkinoita ja Kyläkoulupäiviä ja Ystävänpäiväotteluun PJK on jo vuosien ajan kutsunut eri tahoja edustavia yhteistyökumppaneitamme. Yhteys muuhun maailmaan korostuu kaiken aikaa, puhutaan verkostoitumisesta. Kotien, naapurien, Kolmen koplan koulujen ja VPK:n lisäksi teemme yhteistyötä Kauvatsan srk:n ja kauvatsalaisten yrittäjien kanssa. Myöskin Lions-klubi on ollut mukana kuvioissamme mainitun Lions Quest-koulutuksen myötä, samoin MLL, paikallinen pankki, Puurijärvi-Seudun Kylät ry., Lauri Vihervaara - säätiö Kauvatsapäivä -toimikunta ja Kauvatsan Kyläsihteeri Oy.

Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskuntamme on rapistumassa. Kestävää kehitystä ja elinikäistä oppimista korostavassa maailmassa kehittyminen ja oppiminen näyttävät edelleenkin jäävän pääasiassa akateemisten ja varakkaiden vanhempien jälkeläisille. Peruskoulu-uudistuskaan 1970-luvulla ei pystynyt estämään em. kehitystä. Edellä mainitsin täälläpäin vallitsevista arvoista. Perusopetuslain mukaan "opetuksen tulee edistää sivistystä ja tasa-arvoisuutta yhteiskunnassa". Viime keväänä julkaistu PISA-tutkimus osoitti, että Suomessa koulujen väliset erot oppimistuloksissa ovat 32 OECD-maan vertailussa pienimmät. Tasa-arvoisuus merkitsee paitsi tasa-arvoisuutta alueellisesti, myöskin tasavertaisuutta siinä mielessä, että kohtelemme kaikkia lapsia samalla tavalla ja nimenomaan yhtä hyvin olivat heidän sosioekonomiset taustansa mitkä hyvänsä. Oppilaamme ovat ansainneet työrauhan ja laadukkaan perusopetuksen.

KIRJALLISUUTTA

Iisalo, T. 1991. Kouluopetuksen vaiheita keskiajan katedraalikoulusta nykyisiin kouluihin. Helsinki: 
Otava.

Jalonojan koulun työsuunnitelmat v. 1990-2002.

Jalonojan koulun valokuva-albumit v. 1968-2002

Kiviniemi, K. 2000. Opettajan työtodellisuus haasteena opettajankoulutukselle. Opettajien ja 
opettajankouluttajien käsityksiä opettajan työstä, opettajuuden muuttumisesta sekä opettajankoulutuksen kehittämishaasteista. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointi-
hankkeen (OPEPRO) selvitys 14. Opetushallitus. Helsinki: Hakapaino 2000.

Korkeakoski, E., Hannen, K., Lamminranta, T., Niemi, Eero K., Pernu, M-L, Uurto, J., 2001. 
Opetuksen laatu perusopetuksen 1.-6. -vuosiluokkien kouluissa vuonna 2000. Koulun tarjoamien
oppimisedellytysten vertailevaa arviointia. Opetushallitus. Helsinki: Yliopistopaino 2001.

Kuikka, Martti T. 1991. Suomalaisen koulutuksen vaiheet. Helsinki: Otava.

Kuikka, Martti T., Lindström, A., Merimaa, E., Elo, P. (toim,) 2001. Koko kansan koulu - 80 vuotta oppivelvollisuutta. Suomen Kouluhistoriallisen Seuran vuosikirja 2001. Opetushallitus ja Suomen Kouluhistoriallinen Seura. Jyväskylä: Gummerus 2001.

Opetushallitus 1994. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet. Helsinki: Painatuskeskus.

Peruskoulun opetussuunnitelmat vuosilta 1925, 1952, 1970, 1985.

Perusopetusasetus 1998. 20.11.1998 / 852.

Perusopetuslaki 1998. 21.8.1998 / 628.

PJK:n muistiot vuosilta 1993-2002.

Rantanen, E-L. 1992, Historiikki Jalonojan koulun 90-vuotisjuhlaan 30.8.1992.

Rantanen, E-L. Kertomukset Jalonojan koulun toiminnasta vuosilta 1995-2002.

Rantanen, E-L. 2001. Taipuu, vaan ei taitu. Fenomenografinen tutkielma perusopetuksen 1.-6. -
luokkien opettajan työssäjaksamisesta. Pro gradu-tutkielma. Tampereen yliopisto.

Sahlberg, P. 1998. Opettajana koulun muutoksessa. 2.painos. Juva:WSOY.

Syrjäläinen, E. 1997. Arvioinnin avulla laatua kouluihin - markkinahumua vai koulurealismia. 
Tampereen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen julkaisuja A 11 / 97.

Wass, S. (toim.) 2000. Onko peruskoulu romuttunut? Peruskoulu 25 vuotta. Okka. Saarijärvi 2000.