Jalonojalla meillä on tilaa elellä rauhassa omalla tavalla ja tilaisuuksia toimia toistemme kanssa.

Jo sata vuotta sitten sopivat kyläläiset yhdessä oman koulun perustamisesta. Samanlaista talkoohenkeä ja naapuriapua löytyy tarvittaessa tänäkin päivänä. Parasta ja kauneinta täällä on luonto: ilta-auringon viimeisissä säteissä syyskesällä kultaisina välkkyvät viljapellot ja talvipakkasilla hopeisen valkoisina hohtavat hanget sekä puhdasvetinen, kalaisa, antimiaan säästelemätön joki.

Kesäasukkaat, auringossa kypsyneen mansikan tuoksu, väsymättömät uimarit, pyydyksiään kokevat kalastajat, kauppa-auto ja nostalginen Tappitorin kioski sekä perinteiset Kauvatsapäivät kuuluvat Jalonojan kesään. Syksyllä vastikään uuteen vaaleaan asuun puettu koulu kutsuu oppilaitaan, liikuntaa harrastavia ja kerholaisia. Pihan lahjaksi saadut lehtikuuset tervehtivät elinvoimaisina tulijoita. Pakkasten tultua piha-alueelle saadaan taas yhteisvoimin jääalue, joka houkuttelee kaikenikäisiä luistelijoita ja kiekkoilijoita läheltä ja kauempaakin kokeilemaan taitojaan. Lumisina talvipäivinä lähipeltojen valmiit ladut kutsuvat hiihtämään. Iltaisin kotinetin laajakaista avaa pikkukylältä yhteyden koko maailmaan. Kevään saapuessa istutamme perunat ja sipulit, kylvämme tillit ja porkkanat pihapelloille omille paikoilleen kaulushaikaran pitäessä rauhassa omaa ääntään Puurijärvellä.

Kyllä meillä on mukavaa…