ERITYISRYHMIEN ELOKUVATOIMINTA 2004

26.8.2004 Satakunnasta katsoen

Satakunnassa kehitysvammaisten elokuvatuonta on aivan omaa luokkaansa - tietääksemme ehkä jopa puolet kaikista maailman kehitysvammaisten omista elokuvista on tuotettu täällä. Tuki on valitettavasti samaa luokkaa kuin muuallakin maailmassa - tällä erää pyöreä puhdas nolla.

Viime vuonna MEKA TV sai koko vuosituhannen ainoa kunnollisen tuen kehitysvammaisten elokuvan tekemiseen Tähdenlentoja ry:ltä. Tällä tuella tuotimme 20 elokuvaa Tähdenlentoja elokuvakilpailuun eri ryhmien kanssa ja tulokset olivat tällaiset;

10 palkintoa, 1 kunniakirja ja 1 ansiohiiri MEKA TV väelle. Myös Rauma TV sai ansiohiiren, joten aikamoinen mitallisade, melkeinpä myrsky, ropisi Satakuntaan...

Tampereen elokuvajuhlien avajaisissa esitettiin peräti 3 satakuntalaista MEKA TV lyhytelokuvaa. Esillä olivat Ojantien toimintakeskuksen Kirsi Mäen NAINEN ON VÄHÄN YKSIN animaatioelokuva, Jukka Pekka Niemen dokumentti NÄIN SYNTYI OJANTIEN ANIMAATIOT sekä Raumalta Naulan työkeskuksen JANNEN UUSI MÖKKI.

MEKA TV pajoissa työskenteli noin 80 kehitysvammaista ja mikä ilahduttavinta - lähes puolet olivat uusia tekijöitä! Ja paljon vanhoja konkareita jäi resurssien vähyyden vuoksi rannalle ruikuttamaan!

Tämä kaikki kolmen viikon työskentelytuella!

*

MEKA TV elokuvapajoja vuoden 2004 kisassa oli 9. Osaamista, intoa ja näyttöä siis löytyy. Tekniikka ja kalusto ovat tämän päivän ammattilaistason tekniikkaa.

Näistä vain kaksi jatkaa; Merikarvian paja toimii 10. vuottaan mediapiirinä kansalaisopiston suojissa, Eeva-Liisa Husun vetämä Koivulan koulun lasten animaatiopaja 2. vuottaan.

Elokuvia suunnitellaan Honkajoella, Porissa kahdessa yksikössä, Eurassa ja Raumalla, joille ei ole tällä erää tarjota mitään. Reservistä löytyy vielä 6-10 mahdollista pajaa, joille ei ole tällä vuosituhannella voitu tarjota mitään.

Eurajoella tehdään ihmevääntöä Mediavaunun elokuvaleirin puitteissa Kullaan Paluksella, joka on reilu tasa-arvoinen elokuvaprojekti kyläläisten kanssa. Leirin taloudellinen tuki on käytännössä tasan nolla.

Murheellisin huhu kuuluu Pohjois-Karjalasta, että siellä kunnat kieltäytyivät maksamasta innokkaiden elokuvantekijöiden osallistumiset jo perinteiseksi käyneillä viestintäleirillä. Näiltä viestintäleireiltä on esimerkiksi tullut kahtena viime vuotena minuuttisarjan 1. palkinnot, tämä voittoputki siis huomioidaan lopettamalla tuki kokonaan. Sama suuntaus on tapahtunut joka puolella kehitysvammahuollossa tällä vuosituhannella; mitä enemmän ja näyttävämpiä tuloksia, sitä vähemmän tukea.

Erityisryhmien elokuvia ei voida tehdä ilman tukea. Vammaisuudesta johtuen tukea ja erityisosaamista tarvitaan enemmän kuin esimerkiksi lasten kanssa elokuvaa tehdessä. Kehitysvammaiset ovat eläkeläisiä ja köyhiä, vain aniharvalla on mahdollista osallistua erityispalveluihin, jotka maksavat jotain. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitysvammaisten omaan käyttöön jäävät "tulot" ovat romahtaneet, normaalipalveluiden hinnat ja omaosuuskustannukset ovat nousseet niin paljon, ettei harrastuksiin jää enää juuri mitään - käytännössä ei mitään ilman erityistä tukea. Tästä syystä tuen tarve on paljon suurempi kuin aiemmin - ja saatu tuki on siis romahtanut.

Elokuvan tekeminen ei missään nimessä ole välttämätöntä, mutta yhteiskunnassa, jossa eriarvoisuus kasvaa koko ajan, erityisryhmien syrjäytyminen muusta yhteiskunnasta on hätkähdyttävää. Ei niinkään syrjäytyminen vaan se, että asiaan suhtaudutaan täysin piittaamattomasti. Omien kokemusten mukaan elokuvan tekeminen on yksi tasa-arvoisimmista työkaluista sosiokulttuurisessa työssä - sadan metrin juoksussa erityisryhmät eivät pärjää, mutta esimerkiksi meillä on kaksi kansainvälistä elokuvapalkintoa yleisissä sarjoissa. Näin selviä vertailukohtia muihin urheilulajeihin on vaikea löytää.

*

Töitä riittäisi esimerkiksi Satakunnassa yhdelle alueelliselle ja liikkuvalle elokuvapajaohjaajalle kokopäiväiseksi. Vähintä mitä pitäisi löytyä, olisi parin kuukauden tuki vuodessa erilaisiin koulutus- ja tuotantorykäyksiin. 1992 lähtien kehitetyt KeViKe ja MEKA TV työskentelymallien mukaisesti tällä saataisiin kehitysvammaisten elokuvatuotanto sille tasolle, mitä se vähintään ansaitsee.

Mitä maksaa - eipä paljoa mitään tuloksiin nähden.

Kuka maksaa - ainoa koko hankkeeseen liittyvä ongelma. Kehitysvammaisten palvelut maksaa asiakas itse sekä kunnat. Kehitysvammaisille itsellään ei ole rahaa hankkia ylimääräisiä palveluita. Kunnat ovat osoittautuneet kykenemättömiksi ja haluttomiksi maksaa mistään muusta kuin peruspalveluista. Mikään muu instanssi ei ota asiaan mitään kantaa, eivät edes kehitysvammaisten etujärjestöt. Tähdenlentoja ry. painiskelee valtakunnallisesti samojen ongelmien kanssa kuin MEKA TV Satakunnassa.

Kulttuuripalvelut erityisryhmille ovat tasa-arvopalveluita - tasa-arvo ei siis ole peruspalvelua. Tasa-arvopalveluiden järjestäminen tarvitsee erityispalveluita, joiden järjestämiseksi tarvittaisiin nyt erityistä erityisvääntöä.

Entäs vuosi 2005?

Eipä juuri muutosta tilanteeseen - tämän vuoden MEKA TV kilpailutöiden tekemiseen ei ollut tukea laisinkaan Merikarvian kansalaisopistopiiriä lukuun ottamatta.

Menestys taas on ollut merkittävämpää kuin milloinkaan ja se näkyy myös tuissa - tuki on kutakuinkin tyystin loppunut.

Pilkahduksia risukasaan tuo Merikarvian kunnan lisäksi Porin työväenopisto, joka järjestää nyt kaksi kurssia Porissa ja Otsolan kansalaisopiston animaatiopiirin loputtua piiri jatkaa laajemmat mahdollisuuden omaavana videopiirinä. MEKA TV:n saama KynnysKinon kansainvälinen palkinto 250 € on vielä käyttämättä, mutta sillä ei paljoakaan pystytä elokuvaa tekemään.