PINNAKE

PINNAKE

TEATTERI RAVALLIMiltä Veli tuntuu

Näytelmät
  • Pikku Tiltti 1999
  • KeViKe MILLENNIUM ja Lusikkajuttu 1999
  • Miltä veli tuntuu 2000
  • Mitä?!? 2001
  • Tulilinnut 2002

 

Toimitus

Päätoimittaja Jari Puisto

Jutun- ja kuvantekijät
  • Johanna Keltto
  • Irmeli Merimaa
  • Marko Moisander
  • Keijo Nikula
  • Nina Ollila
Taitto ja vääntö
  • Ari Impola

Tuotanto MEKA TV
© Ravaninkoto
2000

Päivitys 2004

meka@nic.fi 

Ethän kehtaa olla käymättä kotisivuillani!Videot ja TV ohjelmat
  • KeViKe MILLENNIUM 1999
  • Teatteri Ravalli Special 2000
  • Lusikkajuttu 2000
  • useita episodeja MEKA TV ohjelmissa 1999-2000
  • Tulilintuja Reposaaressa 2002
HISTORIAA

Leiri kevättalvella 1999

Pikku Tiltti 1999

Uutisia 1999-2000

Miltä Veli tuntuu 2000

JUTTUJA

Keijo Nikulla on asiaa

Nina Ollilan mietteitä

Jari Puiston ajatuksia

Johanna Kelton sanallisia kolttosia

KUVASARJOJA

Kuvia Pikku Tiltistä 1999

TSL 80 juhlat Vammalassa lokakuussa 1999

Miltä Veli tuntuu

Olen miettinyt mitä merkitystä on pienellä teatteri Ravallilla tässä suuressa kovassa maailmassa.

Hyvin, hyvin suuri merkitys, ensinnäkin kehitysvammaisilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta näytellä täysin omassa teatterissa, täysin omin roolisuorituksin, olla mukana tekemässä käsikirjoitusta ja suunnitella ja toteuttaa lavastetöitä.

Jos vertaan Ravallilaisia muiden teattereiden harrastajanäyttelijöihin tuskin koskaan olen tavannut näin vastuullisia esiintyjiä jotka ovat valmiit uhraamaan aikaansa oikeaan työhön oman teatterinsa kaikissa "askareissa".

Teatterimme syntyi koska sen oli aika syntyä

Ravaninkodon asuntola on varsinainen kulttuuriyhteisö, me olemme aina tehneet itse tai osallistuneet muiden järjestämiin tilaisuuksiin erittäin aktiivisesti. Aktiviteettia on riittänyt niin hyvässä kuin pahassakin, harrastustoiminnan mukaan tullessa aina vain vähemmän pahassa. Yritän tässä kertoa, että hyvä harrastus pitää ajatukset positiivisina ja antaa elämälle mielekkään sisällön. 

Teatteri Ravalli syntyi Ravaninkodossa, synnyttäjiä oli monta ja niin isät kuin äiditkin ovat lapseensa ylen tyytyväisiä.

Teatteritoiminta on vaikuttanut yhteisöömme ja sen jäseniin tervehdyttävästi, se ei ole pelkkä harrastus, vaan mitä suurimmassa määrin itsetunnon ja itsearvostuksentekijä. Heikko itsetuntoinen ihminen, oli hän kehitysvammainen tai ei, on näinä rankkoina aikoina liian kovien tuulien vietävissä. Jo pelkästään oman mielipiteen esille tuominen on useille ylitsepääsemätöntä, saati sitten eriävän mielipiteen esille tuominen. 

Teatterimme näyttelijät eivät ole pelkästään kesällä "työllistettyjä", he esiintyvät ympäri vuoden MEKA TV:ssä ja he ovat tehneet tilausnäytöksiä kauemmaksikin. Teatteri Ravalli on ainutkertainen jo siinäkin mielessä, että perinteiset roolit ovat heittäneet ympäri. Kautta aikojen ovat ns. normaalit esittäneet niin elokuvissa kuin teattereissakin kehitysvammaisia, nyt on kehitysvammaisilla mahdollisuus toimia peileinä. Ravalli on toiminut ponnahduslautana myös kahdelle miehelle, he olivat viime kesänä näyttelemässä Leineperin kesäteatterissa. 

Ravalli on tapa elää, sen jokainen jäsen on persoonallisuus ja jokaisella on paljon annettavaa yleisölleen ja toisilleen. Teatterissamme esiintyy myös pyörätuolissa istuvia näyttelijöitä, ei se ole esiintymisen este sen paremmin kuin sekään ettei näyttelijä pysty itse puhumaan.

Ensimmäisessä näytelmässämme Pikku – Prinssi näytteli pyörätuolista "äänetön mies" . Näytelmässä hänellä oli puherooli, josta hän suoriutui mallikkaasti kommunikaattorilaittensa avulla, arvata saattaa, että hänen rintansa oli koholla ensi-illan jälkeen, eikä hän ollut ainoa onnellinen, sukulaisten ja ystävien riemu onnistumisesta oli käsin kosketeltava.

Irmeli Merimaa

PINNAKE