Suistomaatarinoita Ahlaisista

Ahlaisten murrepiirissä on tallennettu kansanperinnettä muun muassa pakinoiden muotoon. Seuraavassa pakinassa kerrotaan muun muassas tukkien uitosta Ahlaisissa. Kiitokset tästä jokisuiston tarinasta Ahlaisten murrepiirille ja Terttu Saukolle.

Flotat ja tikkelit 

Ahlasis o ollu monemmoist meinigii, mist ny ei tiädet mitää. Ahlaste historias kyl o laivai rakennuksest, mut onko siin mitää tukkisoovareist. Ahlastenki jojes tukkilautat tai flotat ui vuasisada alvust asti 50-luvul. Sillo oli suvi tullu, ko ensimmäine tukkilautta ilmaandu Vaaksholma kohdil ’Muttusuu’ vetämän. Se oli sit jännittävää aikaa. Ja romantiikkaaki oli. Ainaki neljä pariskundaa tuli, ja mitä muit suhteit bääl. Ko tukkisoovi kevääl alko, ni Kankaasivu Helvi jo nuaren flikkan pääsi jojel tukkisoovii töihi. Hän sai auksioonist huudetut papi enttiset housut, ko sihee aikaa ämmät ei mitää housuja muuto pitäny, päällyshousuja meinate. Hä oli oikee varsinaine soovari ja oliki hyvä karaamaa suma bääl. Myähemmi hä oli kirjurin lastoos alhaal. 

Tukkei tiä sahoil asti oli aika konstikas. Tualda Karvia joje yläjuoksuilt ja alembaaki niit mettist ajettii joje randaa hevosil ja laskettii vetee. Ne oli sillo viäl villejä ja vapait koskei kuahuis, ningo olette vanhois filmeist nähny. Ko ne oli päässy Ahlasii asti Strika koskest suvandoplassil, ni sit alkoki tukkilauta teko. Joje yli meni tikkelilava ja pidembii ja suurembii tukkeihi lyätii tikkelit et ne pysy yhdes. Niist tuli lauta ’syrjät’. Sit soovarit lykkäs ja virtaki autto ja toi tukit tikkelilaval ja soovarit sohi niit tikkelilava alt ja vähä annettii faarttii keksil. Ko lautta tuli täytee, pandii poomi kii, ja tukkimoottori lähti vetää sitä als jokee. Usevemmi se suju hyvi, mut ainaki Lingreeni ja Nylundi saheis lautta jäi usei kii, se hajos ja tukit karkas. Karkureit keräättii, mut joku ain jäi huamaamat. Niist tuli aja kans pohjatukkeja ja joskus seuraavan suven ne nousi pintaa toine pää ylhääl ningo hollantilaine aavelaiva. Ihme, ettei kukaa hypänny päätäs tukkii, ko täyty Amttöö sillald hypät ko suaritettii uimamaisteri – ja kandidaati tutkintoo.

Lauttai syrjil oli kolme tukkiäijää kikkeris paateis keksit kouras. Faamberi Vihtori oli yks tukkiäijist; Vihtori oli se, jost o lendävä lause:”Kynttelist kevät, sano Faamberi, ko villapaitas myi.” Muisti mukaa Pajulehdo Risto ja Laiho Ossi oli ja tukkiäijin 50-luvul. Tukkiäijin kerkes ol mond äijää, ja ko he vanheni ni kyl mar sit joku sai ylennykse tukkimoottori pukseeriks. (Tua tukkiäijä nimi o vissii aika paikalline, ainaki Nylundi karis sanottii valla sillai.) 

Isotukin päällä vasemmalta: Pauli Karilahti, Gunnar Granfors,
Matti Furuholm, Aarre Virtanen, Leevi Virtanen, Anton Björkroos
Kuvaaja Aimo Mäki

PORI

AHLAINEN

Kylä nuaret sai töit ja vähä vanhemmakki ja riitti niit viäl viaraspaikkakundalaisilleki. Alhaal sortteerattii eri yhtiöitte tukit, ko ne oli kulvus ollu sekasi. Långholmas eli Pirttikaris oli Uittoyhdistykse sortteeri, siäldä tukit hinattii Koivusalo lahdel, jos lastas ainaki Zakariassen- ja Rauma Raahe-yhtiöt. Josku niit hinattii kelupaati kans käsipelil. Voimaa tarvittii siihengi, ko Häyryse Heikki kopural lastas pöllejä proomeihi. Joskus niit pandii Saandee randaa karkkoihi. Ne jäi sin talveks ja kevääl tehtii flota. Heikki lauleskeli: ”Kaikki kuurot kuunteli ja sokeet katteli, ko mykkäpoika lauleskeli vaan.” Varsinaine, ette sanos pilkkalaulu. Lindeni Leo ja Alaholma Niilo liki oli sortteeriplasseja. Pöllit pandii proomeihi ja isoist tukeist tehtii knippuja, jokka laitettii kättingeil yhtee. Niist tehtii flota ja pukseerit pukseeras niit Pihlava ja Reposaare sahal ja pidemmälgi Uuteekaupunkii ja olisko Affenamaal asti. Pukseerit oli enämmä höyry paatteja ja niit sanottiiki ’valkee paatteiks’, ko ne kulki valkee voimal. Yhdest ’valkeepaatist’ Furuholmi Annikki teki näytelmä ’Valkee paati ballaadi’ ja Ahlaste Nuarisoseura esitti se jonai suven. Yhtä Räpsöö ja Mändyluado välist matkustajalaivaa sanottii ja ’valkee paatiks’.

Lastoot oli Ämttöö lahdelki ja Keikvedel. Vissii piänemmäl sortil. Miälekiindone ja oikee historijalline asija o se, et soda jälkee Ahlasisi käytettii lastoos semmosia proomuja, jokka oli ollu Normandia maihinnousus.!!!

Vanhemmal ajaal Maliini Uuno ja Vanha Repo ajo hinaajia, Maliini meni myähemmi ’Särkäl’ kuskiks ja ajo seka-junaa. Vanha Repo oli enämmä Räpsöö pääs, ja ko hä tuli lauavantaisi kotii, ni mukulat huusi niät ’Reposaari tulee’. Jokise Toppi ja Laiho Kalle pukseeras tukkimoottereit. Se oli vähä sukkelaa, ko semmosia paatteja, jois oli moottori, sanottii valla moottoriks. Pukseeraajat oli arvospidettyjä miähiä, heil oli mettäi kulta vastuullas. Ko tukkilautta tai moottori jäi Nylundi sahis kii ni tukit tuli virra fölis, (sillo siin vähä virtaski) ja flota hajos. Pikkutukit lähti karkuu eikä niit meinattu löytää millää. Kakaroil oli uimarannas hianoo, ko sai karkureitte kans vähä aikaa uid. Tukkiäijil oli sillo kiiru, ko ne kokos karkureit; poomi kii ja poomi auki huudot kaiku ja kova karaaminen oli, ko täyty karat hakee tukkeja Girqsundi jojelt, ko ne ui sin Pikkurännelii pitki.

Kehätukkilautan kuljetusta. Veneessä Paula ja Veikko Saukko
sekä tukkimiehenä Risto Pajulehto
Kuvaaja Terttu Saukko

Muistoja o mondaa sorttii. Sauko Vekkuli oli nähny yhdel tukkiäijäl kokonaise reikäleivä evään. Hä tahto samallaise ja ko Sauko mamma leipo paljo, ni kyl häld riitti andaa, ja ko se oli hyvää ni Vekkuli söi koko leivä ja piti sitä peukalo leiväreijäs ningo tukkiäijäkki. Terttu tykkäs diskat proopenkil ja kerra alko näyttää silt et ny se moottori tulee suaraa bäi; hä kerkes just tiäld diskifati fölisäs, ko rysähti. Paati ajaja oli hettuus tai ohjaus oli menny rikki, ningo meni muuto mee ennestäski rikkinäine proopenkki. Väre Sirkku muistaa, et ko hee äiti piti puadii ja leipo junttakakkoo (pönkkäpullaa) ja nisust, niät puadi hyllyt oli täyn. Hä meinas, et ny hä pääsee uimaa, mut sit tuli soovarit ja osti puadi tyhjäks. Äiti sano, ettei ny mingää uimaa men, et uus taikina vaa tevo bääl. Sirkku oli kerra nähny, ko yks soovari söi vaaleet junttapullaa ja joi punast lemunaadii, ni hän ja tahto ja tiätysti hä sai ko hä oli nii ahkera apulaine äitilles. Nii ne soovarit herätti monemmoisia mielihaluja mukuloil ja vähä isommilgi! Ja haikee o muistel lapsuude suvia ja Muttusuut ja Lasikaappii, joka ei ollu nii yrmee näköne, ko Muttusuu.

Mist ne moottorit sit tuli takasi hakee uut flotaa. Ei ne Kristiskeri lahde kaut kiärtäny, ne puksutteli pitki Girqsundi jokee, joka alkaa tuald Honusoora kohdilt ja tulee Kristiskeri jojel. Ja tämä hiano joje nua ruoppaus ja perkaus herrat tukki alkupäästäs. Vanha postiränneli, jota pitki oikastii Kristiskeri jojel, ni senno tua maa nouseminen  viäny. Postiränneli alko vähä enne Furuklobbaa ja tuli Kristiskeri jojel Korkeekari kohdal. Ja ko tua maa nousee vajaa senti vuades, ni kyl nämä jokirandai maisemat o muuttunu: ne o muistois vaa, ningo tukkiflotakki.

Terttu Saukko ja Ahlaisten murrepiiri

Päivitetty 23.12.2006